Koira ja ilotulitus: miksi "koirani on jo tottunut" ei ole argumentti

Taas on se vuodenaika. Muutama viikko uudenvuodenaattoon, kaupoissa on jo pinossa ilotulituspaketit, ja minä alan valmistautua joulukuun jälkimmäisen puoliskon puhelinsoittojen aaltoon. Aihe on aina sama, koira ja ilotulitus, ja omistaja, joka tähän asti oli varma, että kaikki oli hyvin.

Skenaario toistuu joka vuosi. Joku soittaa, äänessä paniikki: "Hei, me emme ole vastuuttomia omistajia, me tiedämme kaiken ilotulituksesta ja koirista. Olemme käyneet koiran kanssa katsomassa ilotulituksia viisi, kuusi vuotta. Se tykkäsi, istui rauhallisesti, kaikki oli hyvin. Mutta tänä vuonna tapahtui jotain. Nyt se on istunut kaksi viikkoa sängyn alla, vapisee, ei suostu menemään ulos. Joudumme raahaamaan sitä hihnasta lähimpään pensaaseen. Emme tiedä mitä tehdä."

Ja minä kuuntelen ja mietin: mitä oikeastaan voin vastata? Että tämä olisi voinut tapahtua minä tahansa niistä kuudesta vuodesta? Että se, että koirasi on tähän asti "kestänyt" sen, ei tarkoita, että se olisi tykännyt?

Tämä artikkeli kertoo siitä, miksi ajatus "mennään koiran kanssa katsomaan ilotulituksia" on huono idea, ja mitä sen sijaan pitäisi tehdä, jotta koira selviää joulukuun viimeisestä viikosta ilman traumaa ja liiallista stressiä.

Miksi "koirani rakastaa ilotulitusta" ei todennäköisesti pidä paikkaansa

Aloitetaan epämiellyttävästä osasta. Kun joku kertoo minulle, että hänen koiransa rakastaa ilotulitusta, tiedän, että hän ei yksinkertaisesti lue koiraansa.

Koira, joka istuu hiljaa ja katselee taivaalle, ei ole koira, joka nauttii. Se on koira, joka on jähmettynyt. Koirilla ei ole mitään biologista kiinnostusta taivaan värikkäisiin valoihin, eikä syytä pitää niitä kauniina. Sen sijaan niiden kuulo on useita kertoja herkempi kuin meidän, ja jokainen pamaus osuu niihin kuin vasaraniskuna.

Se, että koira ei joudu paniikkiin, ei tarkoita, että se nauttii. Se kestää sen, ja tämä kestävyys on resurssi, joka voi loppua milloin tahansa.

Joka vuosi näen saman kuvan. Koira, joka "oli rauhallinen viisi vuotta", romahtaa kuudentena. Ja sitten omistaja jää pelokkaan koiran kanssa vuosiksi, koska kerran vakavasti säikähtänyt koira palaa hyvin harvoin siihen rauhalliseen tilaan, jossa se oli aiemmin. Se on trauma, ja sen läpikäyminen vie vuosia.

Jos siis välität koirastasi oikeasti, älä vie sitä katsomaan ilotulituksia. Ei koskaan. Et myöskään silloin, jos se tähän asti "tykkäsi" siitä.

Ilotulitus ei ole vain 31. joulukuuta keskiyöllä

Toinen asia, jonka ihmiset unohtavat: koirat ja ilotulitus eivät ole ongelma vain yhtenä yönä vuodessa. Jo nyt, joulukuun puolivälissä, ihmiset kokeilevat rakettejaan. Joku naapurin takapihalla haluaa nähdä, miten se uusi paketti toimii. Joku toinen järjestää "kenraaliharjoituksen" 29. joulukuuta illalla. Ja 1. tammikuuta yönä ilotulitus jatkuu vielä päiviä keskiyön jälkeen.

Tämä tarkoittaa, että valmistautumismoodissa on oltava vähintään kaksi viikkoa, 20. joulukuusta noin 5. tammikuuhun. Ei vain yhtä iltaa.

Ensimmäinen sääntö: koira pysyy sisällä

Aloitetaan yksinkertaisimmasta. Jos omistat omakotitalon ja koira elää yleensä ulkona, näinä kahtena viikkona se elää sisällä. Piste. Ei poikkeuksia.

Ymmärrän, että se voi olla epämukavaa. Ymmärrän, että koira ei välttämättä ole tottunut sisätiloihin. Mutta vaihtoehto on paljon pahempi. Paniikissa koira pystyy tekemään asioita, joita se ei järkevässä tilassa koskaan tekisi. Hyppäämään aidan yli, joka normaalisti on sille liian korkea. Kaivautumaan ulos paikasta, johon se normaalisti ei edes lähesty. Murtautumaan ulos häkistä. Olen nähnyt koiria, joiden hampaat ovat katkenneet, koska ne yrittivät kauhuissaan purra läpi portin kalterit.

Jos koira elää aina ulkona, etsi sille ainakin näiden kahden viikon ajaksi paikka sisältä. Eteinen, keittiö, kylpyhuone, ihan sama missä. Pääasia, että se ei ole yksin ulkona pelkojensa kanssa.

Toinen sääntö: hihna, aina hihna

Jokainen kävelylenkki tämän ajanjakson aikana on vain hihnassa. Silloinkin, kun koirasi normaalisti kulkee vapaana. Silloinkin, kun se on maan parhaiten koulutettu koira. Silloinkin, kun olet täysin varma, että se ei juokse minnekään.

Selitän miksi. Kun koira on paniikissa, sen aivojen järjellinen osa yksinkertaisesti sulkeutuu. Mikään koulutus ei toimi, jos pelko on tarpeeksi voimakas. Kyse ei ole siitä, kuinka älykäs tai tottelevainen koira on, vaan biologiasta.

Minulla on yksi konkreettinen esimerkki, joka on jäänyt mieleeni. Koira säikähti ilotulitusta kaupungin yhdellä puolella, ja se löytyi kuusi päivää myöhemmin kaupungin toisesta päästä, meren rannalta. Kuvittele tuota etäisyyttä. Kuvittele, kuinka monta tuntia tämä koira juoksi kaupungin läpi, kuinka monta kertaa se ylitti katuja, millä ihmeellä se selvisi hengissä.

Ja se ei ole harvinainen tapaus. Joka vuosi uudenvuodenaaton jälkeen sosiaalinen media täyttyy kymmenistä julkaisuista: "koira nähty", "koira kadonnut", "etsimme omistajaa". Monia näistä koirista ei löydetä koskaan.

Hihna on halpa. Trauma ja kadonnut koira eivät ole.

Miten valmistaa koti ja koira ilotulitukseen uudenvuodenaattona?

Hyvä, nyt itse illasta. Mitä tehdä 31. joulukuuta, jotta koira selviää yöstä niin rauhallisesti kuin mahdollista, ja jotta sille voidaan luoda oikea turva-alue, jossa odottaa melu ohi.

Aamulla pitkä kävelylenkki. Mitä pidempi, sitä parempi. Ihanteellisesti aja jonnekin kaupungin ulkopuolelle, metsään, minne ilotulitus ei todennäköisesti yllä. Anna koiran liikkua, juosta, väsyä. Väsynyt koira nukahtaa illalla paremmin, ja uni on paras puolustus melua vastaan.

Iltapäivällä tarvittaessa vielä yksi kävely. Mutta ei liian myöhään. Kello 17-18 aikoihin alkaa jo tulitus, ja silloin on jo myöhäistä.

Valitse talon hiljaisin huone. Yleensä se on jokin sisähuone ilman suuria ikkunoita, ehkä vaatehuone tai kylpyhuone. Se on koiran turva-alue tälle yölle. Laita sinne sen peti tai huopa, lempilelu, vesikuppi.

Sulje verhot. Eikä vain siinä huoneessa, jossa koira on, vaan koko talossa. Kirkkaat valonvälähdykset ovat myös stressin lähde, ja hyvin usein koirat alkavat pelätä juuri valoa, eikä ääntä. Miksi niin, ei ole niin tärkeää. Mahdollisesti yhteys ukkosmyrskyyn. Tärkeää on se, että näin tapahtuu, ja sen voi estää yksinkertaisesti sulkemalla verhot.

Laita taustaääni päälle. Televisio, musiikki, valkoinen kohina, mikä tahansa kotonasi toimii. Tavoite on, ettei ilotulituksen ääni tule äkillisenä iskuna täydelliseen hiljaisuuteen, vaan sulautuu yleiseen taustaan.

Älä mene itse katsomaan ilotulitusta parvekkeelta tai pihalta siinä huoneessa, jossa koira on. Ja jos haluat kuitenkin katsoa, mene jonnekin muualle. Älä avaa ikkunoita, älä avaa ovia. Jokainen kerta, kun ovi avautuu, on mahdollisuus koiralle paeta.

Mitä tehdä, jos koira pelkää ilotulitusta? Rauhoittavat aineet ja pitkäaikainen apu

Jos tiedät jo, että koirasi pelkää ilotulitusta, valmistautuminen alkaa paljon aikaisemmin. Ei 31. joulukuuta, vaan jo lokakuussa, marraskuussa.

Ensimmäinen askel: konsultoi eläinlääkäriä. Markkinoilla on saatavilla erilaisia rauhoittavia aineita koirille, sekä luonnollisia (feromonit, kasviuutteet) että lääkkeellisiä. Mikä sopii koirallesi, tietää vain eläinlääkäri. Älä koskaan anna koirallesi ihmisille tarkoitettuja rauhoittavia lääkkeitä. Älä koskaan anna naapurin koiralle tabletteja, jotka auttoivat omaa koiraasi. Eri koirat reagoivat eri tavoin, ja jotkut aineet ovat koirille suoraan myrkyllisiä.

Toinen askel: työskentely itse pelon kanssa. Ja sanon rehellisesti, jos koira on vakavasti traumatisoitunut, YouTube-videot ja internet-neuvot eivät vie sinua pitkälle. Ilotulituksen pelko on ongelma, joka vaatii järjestelmällistä lähestymistapaa, asteittaista siedätystä ja usein myös ammattilaisen apua. Mitä aiemmin aloitat, sitä parempi. Joulukuu ei ole paras aika aloittaa. Mutta tammikuu, helmikuu, maaliskuu sopivat täydellisesti. Jos koirallasi on vakavia pelkoja, suosittelen lämpimästi etsimään alueeltasi sertifioidun koiran käyttäytymisasiantuntijan.

Miten tunnistaa merkit siitä, että koira pelkää ilotulitusta?

Monet omistajat eivät tunnista pelon merkkejä, koska he odottavat jotain dramaattista, kuten kovaa ulvontaa tai hysteriaa. Mutta koirat ilmaisevat pelkoa yleensä hiljaisemmin. Kiinnitä huomiota seuraaviin merkkeihin:

• Toistuva huulten nuoleminen ilman näkyvää syytä
• Haukottelu, kun koira ei ole väsynyt
• Alhaalla pidetty häntä tai häntä jalkojen välissä
• Korvat painettuna päätä vasten
• Vapina myös lämpimässä huoneessa
• Tihentynyt hengitys tai läähätys, kun ei ole kuuma eikä koira ole väsynyt
• Piiloutuminen sängyn, pöydän alle, sohvan taakse
• Ruuasta kieltäytyminen
• Ulos menosta kieltäytyminen silloinkin, kun se olisi jo ollut tarpeen ajat sitten
• Jännittynyt kehonasento, ikään kuin koira olisi jähmettynyt

Jos näet edes muutaman näistä merkeistä, koirasi pelkää. Se ei "käyttäydy oudosti", se pyytää apua ainoalla tavalla, jonka se osaa.

Miten rauhoittaa koira ilotulituksen aikana: omistajien suurimmat virheet

Muutamia asioita, joita näen säännöllisesti ja jotka vain pahentavat tilannetta:

• Älä toru koiraa, kun se pelkää. Pelko ei häviä torumisella. Se vain lisää uuden stressikerroksen, koska nyt koira pelkää sekä ilotulitusta että sinun suuttumustasi.

• Älä rauhoittele liian voimakkaasti. Se on vaikea tasapaino, mutta jos äänessäsi kuuluu paniikkia ("no no, kaikki on hyvin, älä pelkää, älä pelkää"), koira lukee sen vahvistuksena siitä, että pelättävää todella on. Pysy itse rauhallisena, sillä sinun rauhasi on koiran rauhaa.

• Älä jätä koiraa yksin. Tämä ei ole se yö, jolloin jätetään koira kotiin yksin ja lähdetään juhliin. Jos et todella voi jäädä kotiin, etsi joku, joka voi olla sen kanssa.

• Älä yritä "pakottaa sitä läpi". Joskus kuulen: "sen on vain totuttava, ymmärrettävä ettei mitään pahaa tapahdu." Ei. Sen ei tarvitse. Sitä lähestymistapaa kutsutaan englanniksi "flooding", ja tulos ei yleensä ole tottuminen, vaan syvempi trauma.

• Älä vedä sitä väkisin ulos. Jos koira ei halua mennä ulos edes päivällä, älä pakota sitä kovalla äänellä tai hihnan nykimisellä. Odota, tarjoa herkkua, yritä tunnin kuluttua uudestaan.

Päätavoite joulukuussa

Jos minun pitäisi kirjoittaa vain yksi lause siitä, miten selviytyä ongelmasta koira ja ilotulitus, se olisi tämä: tee kaikki mahdollinen, jotta koira ei edes huomaa ilotulitusta. Ei jotta se tottuisi tai kestäisi sen, vaan jotta se ei huomaisi sitä.

Jotta sen todellisuudessa joulukuun viimeinen viikko näyttäisi pitkiltä kävelyiltä metsässä, rauhallisilta päiviltä kotona ja öiltä hiljaisessa huoneessa taustamusiikin kera. Jos tämä onnistuu, olet tehnyt työsi hyvin.

Viimeinen huomautus

Tiedän, että osa tästä artikkelista kuulostaa kovalta. Se on tahallista. Joka vuosi näen saman asian: omistajat, jotka väittävät tietävänsä kaiken, ja jotka sitten soittavat tammikuussa paniikissa. Koirat, jotka olivat aiemmin rauhallisia, romahtaneina. Eläinsuojat, jotka tulvivat karanneista koirista.

Kaikki tämä on estettävissä. Ei suurilla toimenpiteillä, vaan muutamalla yksinkertaisella päätöksellä parin viikon aikana vuodessa.

Rakasta koiriasi, pidä ne sisällä, kävelytä ne hihnassa. Ja ole hyvä, älä vie koiraasi katsomaan ilotulitusta. Se ei nauti siitä, se vain yrittää kestää sen, koska sinä olet sen vieressä.